Luvattoman paljon on kulunu aikaa viime kerrasta. Miksikö? Päivät ja viikot tuntuu lipuvan ohi kuin lähtevä laiva. Samaan hengen vetoon kuulen itseni monesti sanovan, ”on ollu vähän kiirettä, ei mitään saa aikaseks.”
En tiedä onko se tuo pari viikkoo sitten lisääntyny ikä vai mikä, mutta mä oon pikku hiljaa heränny. Todellako, en mitään oo saanu aikasek? Se tietenkin riippuu mitä asiaa kattotaan. Syksystä on painettu koulua, sekä oma että poikien, tyttö alotti eskarin. Harrastukset, lentopalloo pari kertaa viikko ja liigan pelit päälle, niihin on kyllä keritty harmillisen vähän, mutta onneks on netti <3
No se laskettelu, parhaillaan seittemänä päivänä viikossa ja kahdesti päivässä. Kisa reissut tässä kohtaa ei vielä ole onneks satoja kilometrejä, eikä niitä ole mahdottoman monia. Siihen päälle sillon tällön koittaa vähän imuria heiluttaa tai perunaa keittää, perheen muiden jäsenten menot ja harrastukset, niin ne laivat lipuu ohi. Onhan tässä jotain saatu aikaseks, se tärkein, onnelliset lapset <3
Siitä päästäänkin tän vuoden laskuihin ja kisoihin. M8 sarjassa ei osanottaja määrä päätä huimaa, mutta hienosti siellä pidetään kakkossijaa. Ensimmäisessä kisassa laskettiin jopa kierroksen nopein aika. Tuo pieni auraten viime kauden häntäpäätä pitänyt höyhen. Nyt rinteessä on uhoa, tahtoa, päättäväisyyttä, sitkeyttä ja ketteryyttä . Intohimo harjoitteluun on silmin nähtävissä. Tuon pienen höyhenen kehityksen on huomanneet monet. Poika punastelee ja on vaikeena kun vieraatkin ihmiset kehuu ja ihmettelee pienen ihmisen menoa rinteessä.
Onhan tuo laskuasento hieman muuttunut viime vuodesta.
Keitä ne on ne sankarit
sellaiset sankarimiehet
joita koko valtakunta arvostaa?
Keitä ne on ne sankarit
sellaiset sankarinaiset
jotka tosi työstä palkintonsa saa?Me ollaan sankareita kaikki
kun oikein silmiin katsotaan
me ollaan sankareita elämän
ihan jokainen
Minä olen sankari, sinä olet sankari, tänäänkin VaLePa on sankari, me ollaan sankareita kaikki. Et voi arvostaa toista, ennen kun arvostat itseäsi.